Jep, päättyhän se odotus lopulta, tasan viikko lasketun ajan jälkeen.
Eikä mun hurjat pelot nelikiloisesta vauvastakaan ehtiny toteutua, sen syntymäpaino kun jäi 50 grammaa alle neljän kilon :) Pituutta oli 51cm, pipo oli 37cm (isot aivot!).
Kipeetä teki, mutta kun tytön sai syliin, niin kaikki tuska vaan katos johonkin, ei tuntunu mitään kipua enää missään.
Uskomatonta. Ei sitä ois mitenkää etukäteen osannu kuvitella, kuinka täydellisen ihana ja kultanen semmonen tahmainen ja huutava pikkuihminen voi olla.
Eilen käytiin sen kans ekan kerran kaupassa, kyl oli ylpee olo kun oli niin söötti nyytti mukana. Ois vaan pitäny mennä ostoksille aamupäivän sijasta vasta joskus neljän jälkeen, niin olis ollu paikalla enemmän porukkaa ihastelemassa meiän tyttöä :D
Kilotkin on lähteny kariseen ihan hyvin, eiliseen mennessä oli jo 10kg tipahtanu johonki. Enää 6 jäljellä siis! Maha on oikeesti vielä ihan valtava pömppis, mut itestä se tuntuu kuitenki aiempaan verrattuna sen verran minimaaliselta, että pistetään nyt vielä kuva: Valtava vatsani viikko synnytyksen jälkeen ♥
Ikiteiniäiti
tiistai 21. syyskuuta 2010
lauantai 11. syyskuuta 2010
Ei vieläkään!
Rv 40+5 menossa, eikä sikiöllä tunnu vieläkään olevan mikään kiire ulkomaailmaan. Selvästi on isäänsä tullut tämä tapaus - mieluummin myöhässä kuin liian aikaisessa.
Mun puolesta kaverin olis kyllä jo korkea aika näyttää naamaansa, on sen näkemistä jo ihan riittävästi odotettu! Sitä paitsi ei tässä ikinä pääse vauvanvaateostoksillekaan, kun ei tiedä pitäiskö hankkia vaaleansinistä vai vaaleanpunaista (tosin vaikka tää poika oliskin, niin kyllä se pinkkiinkin tullaan pukemaan, Hennesillä oli ainakin poikavauvoille sellasia ihania metroseksuaalihenkisiä pikeepaitoja).
Ens viikolla pitäs sentään tulla äitiyspolille kutsu, hyvällä tuurilla saattavat kuulemma jo kontrollikäynnillä ottaa sisään ja käynnistellä synnytystä.
(Sais se kyllä senkin takia syntyä, että olis kiva saada maha taas ihan omaan käyttöönsä ja vaikka puolet pienemmäkskin, näyttäis kivammalta ja vois taas kuukausien tauon jälkeen maata vatsallaan, sekin alkais jo olemaan luksusta!)
Mun puolesta kaverin olis kyllä jo korkea aika näyttää naamaansa, on sen näkemistä jo ihan riittävästi odotettu! Sitä paitsi ei tässä ikinä pääse vauvanvaateostoksillekaan, kun ei tiedä pitäiskö hankkia vaaleansinistä vai vaaleanpunaista (tosin vaikka tää poika oliskin, niin kyllä se pinkkiinkin tullaan pukemaan, Hennesillä oli ainakin poikavauvoille sellasia ihania metroseksuaalihenkisiä pikeepaitoja).
Ens viikolla pitäs sentään tulla äitiyspolille kutsu, hyvällä tuurilla saattavat kuulemma jo kontrollikäynnillä ottaa sisään ja käynnistellä synnytystä.
(Sais se kyllä senkin takia syntyä, että olis kiva saada maha taas ihan omaan käyttöönsä ja vaikka puolet pienemmäkskin, näyttäis kivammalta ja vois taas kuukausien tauon jälkeen maata vatsallaan, sekin alkais jo olemaan luksusta!)
maanantai 6. syyskuuta 2010
Valivali
"Tää kaveri on ihan lähtökuopissa täällä, sanon että kyllä tää ennen laskettua aikaa syntyy!"
No ei ihan, laskettu aika on tänään, eikä vauva ole antanut pienintäkään merkkiä siihen suuntaan, että olisi mikään kiire päästä ihmettelemään mahanulkoista maailmaa.
Alkaa mennä hermo jo vähitellen tähän odotuksen ihanuuteen (=väsymykseen, selkäsärkyyn, niskasärkyyn, hartiasärkyyn, päänsärkyyn, turvotukseen, liitos- ja nivuskipuihin, lihavuuteen, unettomuuteen)! Eikä tää vielä kahteen viikkoon oo virallisesti edes yliaikainen, argh!
Kyllähän se toki oli tiedossa, ettei se laskettu aika mikään viimeinen eräpäivä ole, mutta kun äitiyspolin lääkäri ja neuvolantätikätilökin oli olevinaan niin varmoja, ettei olis tarvinnut edes tähän päivään saakka odottaa...
Vaikka kyllä tässä toisaalta vielä pari viikkoa kestäiskin, mutta pelottaa vaan, että vauva ehtii kasvaa ihan järjettömän suureksi.
Alkuraskaudesta asti oon taistellut synnytyspelkoa vastaan, harkitsin jossain vaiheessa tosissani jopa pelkosektiota. Muutama viikko sitten pääsin voitolle tuossa kamppailussa, mutta kun synnytys ei kerta kaikkiaan tunnu lähestyvän, niin alkaa taas iskeä hirvitys siitä, miten synnytyksessä käy, jos joutuu puskemaan ulos yli nelikiloista mötköä. Ties vaikka joutuisi siihen sektioon kuitenkin.
Vaan eiköhän tää jollain konstilla ulos tule tämän kuun loppuun mennessä, parempi olis ainakin, niin voisin viimein siirtyä äitiysvaatteista ihan tavallisten läskien vaatteisiin, kunnes saan suloiset 15 vauvakiloani pudotettua!
Lopuksi vielä ilahduttava kuva solakasta pötsistä rv 40 tasan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)